Työhuone

Työhuone-sarjassa vieraillaan erilaisten kulttuurialan toimijoiden työhuoneilla tutustumassa muun muassa tunnelmaan ja työpöytien yleiseen järjestykseen.

Vallilan teollisuusalue kätkee sisälleen reilusti yli kymmenentuhatta neliömetriä taiteilijoiden työtilaa. Ratsasimme siitä murto-osan taidemaalari Kalle Leinon työhuoneella.

Mäkelänkadulta, pieniä betoniportaita pitkin pääsee ylös Vallilan teollisuusalueen korkeimmalle kohdalle. Ympärillä kohoaa 1930-luvun funktionaalista arkkitehtuuria ja vanhoja tehdasmaisia tiilirakennuksia suurine ruutuikkunoineen. Alueen vanhimmat rakennukset ovat peräisin jopa 1800-luvun lopulta, jolloin alueella on toiminut muun muassa sokeri- ja siirappitehdas.

Vaikka siirappitehtailuista on jo aikaa, on tehdasmiljöö edelleen täynnä toimintaa. Nykyään kortteleista löytyy paljon esimerkiksi kulttuurialan yrityksiä. Vanhoissa tehdasrakennuksissa toimintaansa pyörittävät muun muassa tekstiiliyritys Vallila Interior, puutuotteistaan tunnettu Aarikka ja painopalveluja tarjoava, mainion nimen omaava Cmykistävä. Kukkulan korkeimman kohdan ovat kuitenkin vallanneet taiteilijat työhuoneineen. 

Vallilan teollisuusalueen kortteleihin on leiriytynyt hämmästyttävä määrä eri alojen taiteilijoita. Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiöllä on hallussaan jopa yli 10 000 neliömetriä työtilaa jäsenilleen. Sen lisäksi alueella on paljon myös yksittäisten toimijoiden työhuoneita. Pääsimme tutustumaan taidemaalari Kalle Leinon työtilaan, joka sijaitsee Taiteilijaseuran hallinnoiman Lemuntie 4:n työhuoneiden alakerrassa.

Leino jakaa alakerran kuuden muun taiteilijan kanssa. Tila ei kuulu Taiteilijaseuran työhuoneisiin vaan Leino ja kumppanit ovat perustaneet oman yhdistyksen ”Ne Vallilan taiteilijat”, jonka nimissä tilaa vuokrataan. Työtilan keskiössä seisoo oleskelutila vaaleanpunaisine samettisohvineen ja keittiöineen. Tunnelma on hiukan kaurismäkeläinen 70-luvun kalusteiden ja kellertävän valon kajossa. Tilaa ei ole turhaan koristeltu, vaan se henkii Värtsilän telakan kahvihuoneen mutkatonta meininkiä. Maaliroiskeista kaapinovissa tunnistaa minkälaisesta työpaikasta on kyse. Yhteistä tilaa ympäröivät taiteilijoiden omat työhuoneet, joissa jokaisella on noin 15-20 neliön kokoinen tila vallattuna omaan työskentelyyn. Omien työhuoneiden lisäksi tilasta löytyy yhteinen puupaja, jonne on hankittu oivat laitteet muun muassa maalauspohjien rakentamiseen.

Leinon lisäksi työtilassa työskentelevät kuvataiteilijat Tomi Lauri, Panu Rytkönen, Lotta Hänninen, Linda Granfors, Johanna Kartano sekä Duncan Butt Juvonen. Leino tuli työhuoneelle vuonna 2011, samoihin aikoihin kun valmistui maisteriksi Kuvataideakatemiasta, kuultuaan tuttavaltaan vapautuvasta huoneesta. Oma työhuone on sen jälkeen vaihtunut suurempaan ja muutama kanssataiteilija muuttanut muualle, mutta Leino on viihtynyt hyvin kyseisessä tilassa. 

Parhaillaan Leino työstää työhuoneellaan maalauksia tuleviin näyttelyihinsä. Helmikuussa hän osallistuu Madridin Arco-taidemessuihin sekä yhteisnäyttelyyn Berliinissä. Sen jälkeen kalenterista löytyy muun muassa yhteisnäyttely Galleria Titanikissa Turussa ja myöhemmin syksyllä Kluuvin galleriassa. Leino pyrkii tulemaan työhuoneelleen kiltisti joka aamu maanantaista perjantaihin. Pyrkimyksenä on maalata edes vähän joka päivä. Hän on todennut että vaikkei työskentely alussa huvittaisi, niin kunhan on hetken ehtinyt maalata, työ imaisee mukaansa. 

Leinon tyyli on spontaani ja leikkisä. Maalauksista ja niiden nimistä voi aistia kuivan huumorin, joka sävyttää myös itse maalarin olemusta. Lähtölaukauksena töihin on usein jokin tunnelma tai tarina, joka jää pyörimään mieleen. Matkan varrella tarina saattaa kuitenkin muuttua ja lopputulos yllättää usein Leinon itsensäkin. ”En tee lähtökohtaisesti sisustukseen sopivia töitä, vaikka se saattaisikin olla taloudellisesti kannattavampaa. Maalauksen ei mielestäni tarvitse olla kaunis, rumassa ja tönkössä on enemmän katseltavaa”, virnistää Leino.