Tavara ja tarina

Toimitus fiilistelee esineitä, joiden historiaa kartoittamalla tulee samalla raotettua esineiden omistajien tarinoita. Juttusarjassa tavara kertoo oman tarinansa.

Oh America! 1800-luvun loppupuolella lähdettiin Suomesta ja erityisesti Pohjanmaalta paremman elämän perässä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomessa vallitseva työttömyys ja epävarma ilmapiiri sai monet seikkailunhaluiset kansalaiset suuntaamaan katseensa Amerikan luvatulle mantereelle, jossa kaikki tuntui olevan mahdollista. Siirtolaistulva virtasi tasaisesti Suomesta Pohjois-Amerikkaan 1900-luvun puoliväliin asti. Siinä virrassa seilasi 30-luvun tienoilla myös nivalalaisen Martin serkkupoika Vilpertti, myöhemmin Gilbert, perheineen. 

Vilpertti sopeutui hyvin amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Hän sai töitä ja oppi kielen pikkuhiljaa arjen lomassa. Vilpertti ei kuitenkaan unohtanut juuriaan, vaan muisti Suomen sukuaan säännöllisin väliajoin kirjeillä ja postikorteilla. Vilpertin taloudellisen tilanteen parannuttua hän alkoi lähettää Suomeen kovempiakin paketteja sukulaisten iloksi ja ihmetykseksi. Martti-serkkukin sai osansa Amerikan postista. 

Rahtilaivalla pohjolaan

Elettiin vuotta 1950. Sota oli loppunut ja Suomi oli jälleenrakennuksen ja vauvabuumin pyörteissä. Martti oli avioitunut Hiljansa kanssa, saanut kaksi lasta, tytön ja pojan ja alkanut rakentaa perheelleen ikiomaa taloa. Vilpertti sai iloiset perheenlisäysuutiset Amerikkaan ja alkoi lähettää aina vain isompia paketteja Martille. Suomessa oli pulaa oikeastaan kaikesta ja Vilpertti oli tyytyväinen voidessaan auttaa sukulaisiaan kaukana vanhassa kotimaassaan. Suurin paketeista sisälsi laivarahtina kuljetetun upean puisen kaapin, joka oli jo ehtinyt palvella Vilpertin perhettä aikansa valtameren toisella puolella. Kaappi löysi heti paikkansa Martin perheen arjessa. 

Vuodet kuluivat. Martin lapset kasvoivat aikuisiksi ja perustivat omat perheensä. Martti kuoli, eikä Amerikan Vilpertistäkään ollut kuulunut enää moneen vuoteen. 1990-luvulla Martin poika perheineen muutti vanhaan kotitaloonsa ja löysi Amerikan kaapin autotallin perukoilta. Poika pyyhki pölyt kaapista ja päätti ottaa sen taas käyttöön. Kaappi sai kunniapaikan takkahuoneesta. 

Kolmas sukupolvi

Vuonna 2012 Martin lapsenlapsetkin ovat kasvaneet aikuisiksi ja Amerikan kaappi on siirtynyt kolmannelle sukupolvelle. Martin pojantytär on jo kymmenen vuoden ajan kuljettanut hänelle hyvin rakkaaksi muodostunutta, nyt jo kovin iäkästä kaappia mukanaan kaupungista ja asunnosta toiseen. Muutoissa kaappi on usein se suurin huonekalu ja vaatii vähintään kolme kantajaa alleen päästäkseen taas uuteen kotiin.

Kaappi on kokenut elämässään muutamia kauhunhetkiä. Suurin oli se, kun pojantytär palatessaan ulkomailta sai huomata alivuokralaisen tehneen omia sisustusratkaisujaan ja poranneen ronskisti jättimäisiä ripustuskoukkuja kaappivanhuksen seiniin. Kaappi-parka. Onneksi se on sitkeää tekoa, eikä säikähdä turhista. Amerikansiirtolainen on sopeutunut hyvin Suomen oloihin ja voi olla, että se ilahduttaa jonain päivänä vielä neljättäkin sukupolvea Martin jatkumossa.

Martti nuorena.

Martti nuorena.