Kylässä

Kylässä ollaan! Tutustumme koteihin, kaupunkeihin ja jos hyvin käy, myös ihmisiin alkuasukkaan opastuksella.

Kaiken karppaamisen ja leipämörön väistelyn jälkeen ihmiset haluavat taas syödä leipää. Mutta ei mitä tahansa leipää, vaan hyvää leipää. Leipä on taas in.

The Mill, eli Mylly sijaitsee Divisadero -kadun varrella San Franciscon trendikkäällä alueella. Kahvilan suuret
ovet kadulle ovat auki ja edustalle on parkkeerattu rykelmittäin tyylikkäitä pyöriä ja koiria. Itse tila on
korkea ja avara ja sisustukseltaan pelkistetty, lähes skandinaavinen. Tehdasmaisessa tilassa on paljon
valkoista ja käsittelemätöntä puuta. Katossa näkyvät vanhat paksut kattohirret. Ihmiset istuvat pitkän pöydän
ympärillä tai pienissä pöydissä tilan sivustoilla. Pöytiä on vähän ja tyhjää tilaa paljon. Kaikessa avaruudessaan 
tila ei kuitenkaan ole kolkko, vaan miellyttävä. 
Heti ovella vastaan leijailee kerrassaan herkullinen tuoreen leivän ja kahvin tuoksuyhdistelmä. Liityn tiskille
kiemurtelevan jonon jatkoksi. 

The Mill ei ole pelkkä kahvila, vaan myös leipomo. Tilan takaosassa taikinaa vaivataan isoilla pöydillä ja
uunissa voi nähdä siellä paistuvat leivät. Mukavaa kun kahvilassa on tekemisen meininkiä. The Millin konsepti
on hyvin yksinkertainen. Hyvää laadukasta kahvia ja leipää. Tämä ei itsessään ole mikään uusi ajatus, mutta
The Millissä keskitytään vahvasti itse leipään. Kassalla on ruokalista, josta voi valita neljästä eri toastista eli
paahtoleivästä mieleisensä. Tässä ei kikkailla. 

Leipäviipaleen päälle voi valita esimerkiksi mantelivoita, tai
voita ja tuorejuustoa. Makean ystävä ottaa voilla, hunajalla ja kanelilla voidellun paahtoleivän. Lyhyt lista
miellyttää päättämätöntä. Tilaus tehdään kassalla, jonka jälkeen menen tilan takaosaan suurien paahtimien
ääreen. Siellä herttainen tyttö, tai komea poika leikkaa suurista leivistä paksuja siivuja ja sujauttaa siivut
paahtimeen. Sitten odotellaan. Leipien paahduttua ne napataan pois paahtimesta, päälle sipaistaan
haluamaani päällystettä ja saan paahtoleivän mukaani. Leipiä odotellessa barista on kenties saanut tilaamani
kahvin valmiiksi ja voin napata sen toisesta kohtaa tiskiä leivälle kaveriksi.

Paahtoleipä tahmaa syödessä käteni. Voissa ei ole todellakaan säästetty. Mantelivoi valuu sormiani pitkin
pöydälle. Tuore leipä maistuu yksinkertaisuudessaan täydelliseltä, eikä kahvissakaan ole valittamista. Yksi
paksu viipale on juuri sopivasti, sillä tämä leipä on tuhtia tavaraa. Ennen lähtöäni nappaan vielä hyllystä yhden 
leivän kainaloon ja maksan toiselle söpölle tytölle. Joskus yksinkertaisuus on kaikkein täydellisintä.