Kylässä

Kylässä ollaan! Tutustumme koteihin, kaupunkeihin ja jos hyvin käy, myös ihmisiin alkuasukkaan opastuksella.

Residenssi Kreikan saarella ruokkii luovuutta ja seudun kissoja.

Bussi kiemurtelee serpentiinitietä pitkin ylös vuorille. Mutkissa pitää töötätä, että tiukan kurvin takana ymmärretään ison bussin täyttävän koko tien. Maisemat ovat huikeat. Alhaalla kimmeltää Välimeri turkoosina ja ylhäällä pilvet lipuvat vuoren rinteitä alas. Tunnen saapuneeni paratiisiin.

Lefkadan saari sijaitsee läntisessä Kreikassa. Kuten muuallakin Kreikassaa, myös tällä saarella on asuttu tuhansia vuosia ja taisteltu milloin mistäkin tulevien valloittajien kanssa. Ja siinä sivussa luotu kukoistava kulttuuri ja sivistys, romutettu molemmat ja rakennettu taas, historiaa ei siis puutu. Lefkadan saarelle pääsee monista Kreikan saarista poiketen autolla mantereeseen liitetyn sillan kautta. Silti saarelle saavuttaessa aika tuntuu pysähtyvän. Vanhat kaupungit ja kylät ikivanhoine taloineen ja kapeine kujineen sekä kaduilla kahvia juovat harmaantuneet miehet puvuntakeissaan tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan. Vasta taskusta kaivettu älypuhelin muistuttaa meidän olevan tukevasti 2010-luvulla.

Olen saapunut Lefkadaan viettääkseni viikon Sfakiotes-taiteilijaresidenssissä. Tämä suomalaisvoimin ylläpidetty talo on tarjonnut taiteilijoille mahdollisuuden työskentelyyn ja inspiroitumiseen nyt muutaman vuoden ajan. Sitä voi hakea muutamasta viikosta kuukauden pituiseksi jaksoksi. Hakuaika on kerran vuodessa syyskuussa. Hakemukseen liitetään tiedot meriiteistä sekä suunnitelma residenssiaikana työstettävistä projekteista. Talosta maksetaan pieni ylläpitovuokra siellä oleskelun ajalta. Minun vieraillessani saarella se oli 125 € viikolta. Tällä summalla katetaan sähköstä, vedestä ym. syntyvät kustannukset. Asukkaat myös sitoutuvat pitämään huolta talosta ja talon kissoista, jotka nimesin Isoksi Mustaksi, Luikuraksi ja Kissaksi. 

Sfakiotes-residenssi on pieni, vanhan talon kauniisti remontoitu puolikas vuoren rinteellä. Naapurissa asuvat kanat ja kukko hyörivät talon ympärillä ja vuohen kellon kilkatus kuuluu sisälle. Talon seinät on rapattu valkoisiksi ja ikkunoissa on puiset luukut paikallisen rakennusperinteen mukaisesti. Lempipaikakseni muodostui yläkerran riippukeinu sekä parveke. 

Lokakuun alussa Kreikassa on vielä lämmin. Ilmassa tuntee ja haistaa jo syksyn tulon. Puutarhat notkuvat satoa tomaateista viinirypäleisiin ja saksanpähkinöistä granaattiomenoihin. Puiden lehdissä näkyy pilkahdus keltaista ja oranssia. Sfakiotes-residenssi sijaitsee saaren keskiosissa korkealla vuorilla. Siellä on aina kosteampaa ja vehreämpää kuin alempana saarella. Maisemat ovat mykistäviä. Laaksoissa vieri vieressä ja vuorten rinteillä keikkuvat kylät ovat toinen toistaan viehättävämpiä. Ne tuntuvat uinuvan omassa verkkaisessa todellisuudessaan. Vanhat, mustiin pukeutuneet naiset tekevät ostoksiaan ja miehet istuvat tavernoiden pöydissä juoden kahvia ja jutellen. Kissoja on kaikkialla. 

Lefkadan saari on 15km leveä ja 20km pitkä. Saarella liikkumista helpottavat mukavasti kulkevat paikallisbussit. Myös takseja oli saatavilla. Minä päädyin patikoimaan ristiin rastiin vuorilla ja alas meren rantaan. Autoa en siellä osannut kaivata, vaikka näinkin vain pienen osan isoa saarta. Mutta se pieni osa oli itsessään mykistävä. Kävelin hurjan jyrkkiä mäkiä ylös ja alas ja vaeltelin valkoisilla pienistä kivistä muodostuneita rantoja pitkin. Pienet rantakivet olivat kuin seesaminsiemeniä jalkapohjia vasten. Merivesi oli vielä lämmintä uida ja huikean turkoosia. Turistit olivat jo kaikonneet saarelta syksyn pelossa. Sain olla rauhassa. Paikalliset tuntuivat rauhoittuneen kesän kiireen jälkeen. Kaikilla oli aikaa pysähtyä juttelemaan tuttujen kanssa. 

Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus omaan aikaan uudessa erilaisessa ympäristössä. Taiteilijat tarvitsevat virikkeitä uuden luomiselle, mutta niin myös muut. Uudessa paikassa ihminen kokee ja tuntee kaikilla aisteillaan, sekä keskittyy ympärillä olevaan toisella tapaa kuin kotona tutussa ympäristössä. On hyvä muistuttaa itselleen,  että on niin monta erilaista paikkaa ja tapaa elää elämää. Muista ja muiden tavoista voi inspiroitua ja rikastuttaa omaa elämäänsä. Tämä on varmasti residenssien suurin tavoite ja olemassaolon syy. 

www.sfakiotes-residency.net