Ihmiset

Juttusarjassa kohdataan tekijöitä ja toimijoita muotoilun maailmasta.

Muutama vuosi sitten Teemu Järvi päätti unohtaa epäilyksensä, hypätä muotoilijan työstä pois ja keskittyä täysillä kuvittamiseen.

Jänisnaamari, täytettyjä eläimiä ja valkoisia siroja luita, työpöytä muistuttaa eläintieteilijän laboratoriota. Mutta mustepurkit, pensselit, luonnokset purppuralla seinällä ja isonäyttöinen tietokone kertovat, että olemme luovan ammattilaisen työtilassa. Tapaamme kuvittaja ja muotoilija Teemu Järven hänen työhuoneellaan Helsingin Alppiharjussa. Järvi esittelee innoissaan uutta apila-aiheista printtiään, johon hän on käyttänyt japanilaista perinnetekniikkaa eli taiteilijan omin sanoin perunapainamista. 

Järvellä oli menestyvä muotoilutoimisto Järvi & Ruoho Heikki Ruohon kanssa lähes 10 vuotta. Leipätyönsä ohessa Järvi kuvitti piirroskuvia Metsästys ja kalastus-lehden liitteeseen sekä muita luontoaiheisia teoksia Otavalle. Mutta suunnittelutyön ja toimeksiantojen keskellä muotoilija huomasi kaipaavansa kuvittamista aina vain enemmän. Hän halusi kovasti keskittyä yhteen asiaan. 

”Aloitin piirtämään elävää mallia Vapaassa Taidekoulussa puhtaasta harrastuksesta. Siinä meni vuosia kun kypsytin ajatusta. Opettajani, taiteilija Aino Ulmasen kannustus oli tärkeää ja loi uskoa minuun, että työni ovat tarpeeksi hyviä. ”      

Teemu Järvi on Espoon Matinkylästä kotoisin, mutta kaikki lapsuuden kesät hän vietti mökillä Perniössä. Tänä päivänä henkinen koti on suvun erämökki Savukoskella Itä-Lapissa, jonne Järvi pakenee pari kolme kertaa vuodessa keskittyäkseen luovaan työskentelyyn. 

”Piirtäminen ja maalaaminen on yksinäistä hommaa ja vaatii rauhaa, sitä on vaikea täältä kaupungista löytää.” 

Lukioikäisenä Järvi halusi taidemaalariksi, mutta ajatteli, että leipä olisi taiteilijana liian tiukassa ja valitsi sen sijaan taideteollisuuden. Hän aloitti Taideteollisen korkeakoulun huonekalu- ja sisustusarkkitehtuurilinjalla vuonna 1994.

”Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he kannustivat minua aina tekemään sellaista, johon suhtautuisin intohimolla, koska he itse päätyivät ammatteihin, joihin eivät tunteneet paloa.” 

Aloittaessaan yrityksensä noin kolme vuotta sitten Järvi pelkäsi päätyvänsä piirtämään metsästäjien koirista muotokuvia ja elättämään sillä itsensä. Hän ei uskaltanut uskoa siihen, että kuville löytyisi laaja ostava yleisö. Pelko oli turha. Yrityksen toiminta on ollut alusta lähtien nousujohteista.

Järvi nauttii siitä, että tämä on täysin hänen oma juttunsa. Hän saa päättää itse kaikesta mahdollisesta, hyvässä ja pahassa. Alussa Järvi mietti brändinsä ilmeen ja verkkosivut graafikko Milla Aholan kanssa. 

”Oli todella hyvä päätös tehdä näin, että nainen, joka ei millään tavalla harrasta itse kalastusta, metsästystä tai eräretkeilyä, katsoo asiaa täysin eri vinkkelistä. Jos olisin itse yrittänyt tehdä kaiken itse, kokonaisuus ei olisi ollut näin hyvä.” 

Haastavinta yrittäjän arjessa Järven mukaan on hypätä tuotannon, myynnin ja markkinoinnin töistä luovaan tekemiseen eli kuvittamiseen.  

”Pitäisi olla viikkoja aikaa vain olla ja tuhria paperia. Vasta sen jälkeen alkaa syntyä jotain siedettävän näköistä kuvaa.”

Järven on ollut vaikea tottua myös esilläoloon omien tuotteidensa suosion kasvaessa. 

”Koen, että olen aika introvertti luonne, en hirveästi halua olla esillä. Kun joudun kertomaan omasta työstäni ja tuotteistani välillä lähes tauotta, minulle tulee olo, että haluan paeta viikoksi metsään rauhoittumaan.” 

Esimerkiksi joulukauden myyjäistapahtumat tuntuvat koko ajan helpommilta. Jotain hyvääkin julkisuudessa on, sillä taiteilija on päässyt tekemään itselleen tärkeäksi kokemiaan luontoon liittyviä hyväntekeväisyysprojekteja.

Vaikka Järvi inspiroituu nykytaiteesta ja seuraa edelleen muotoilun kenttää, eniten hän innostuu lukuisista eläin- ja luontouskomuksista. 

Järvi tekee tussipiirustusten lisäksi käsin veistettyjä puulintuja, jotka hän on nimennyt Sielulinnuiksi. Vanha tarina kertoo, että ihmisen sielu on linnun muodossa ja lentää vapaana unen aikana.

”Karjalaiset ovat sen vuoksi pitäneet käsin veistettyä puulintua vuoteen vieressä, se on ollut ikään kuin sielusieppari jotta sielu ei lähtisi vaeltelemaan pois ruumiista.” 

Järvi kertoo myös seurallisesta linnusta kuukkelista, joka asuu synkissä korpimetsissä ja lentää usein nuotiolle tervehtimään. On uskottu, että metsämiehen sielu menee kuukkeliin, koska se on hyvin utelias lintu. Järven tarinoita luonnosta ja siihen liittyvistä uskomuksista voisi kuunnella loputtomiin. 

Järvi käyttää töissään tussitekniikkaa. Taiteilija kuivattaa itse keräämänsä järviruo’on ja valmistaa siitä aasialaisia bambukyniä muistuttavat piirtimet. 

Hän on oppinut käsittelemään tussia elävän mallin piirtämisen kurssilla. Valon, varjon ja liikkeen muodostaman kädenjäljen aikaansaaminen on tekniikkalaji ja hyvin sattumanvaraista.  

”Olen harkitsevainen ja ehkä vähän kontrollifriikki, mutta tuon tekniikan kanssa ei voi olla sitä. Minun on pakko vain heittäytyä ja katsoa, että onnistuuko. Se on mielettömän vapauttava tunne, siinä on myös jotain mystistä.” 

Omassa kuvitusmaailmassaan häntä kiehtoo erityisesti metsäneläimen kohtaamisen hetkellisyys. Luonnossa eläimen näkeminen tapahtuu silmänräpäyksessä, se on hetkessä ohi. Järvelle luonnontilainen metsä ja sen monimuotoisuus ovat hienointa mitä hän tietää. 

”Vaikka on kirkas auringon paiste, siellä on varjokohtia, jossa on oma mikromaailmansa. Eläimet puuhastelevat yksin tai rähisevät toisilleen.” 

Metsän miehellä on haastetta elää kaupungissa. Toisaalta Järvi ei usko, että elämä Lapissa Savukosken mökillä olisi helppoa. Jo pelkästään pitkän talven vuoksi arki olisi liian rankkaa. Tavoitteena on, että Järven verkkokauppa mahdollistaisi työskentelemisen tulevaisuudessa missä vain. Hän haaveileekin asumisesta vanhassa kansakoulussa tunnin etäisyydeltä Helsingistä. Yritys on ollut hyvässä nosteessa viimeiset puolitoista vuotta, joten elämä on ollut aika työkeskeistä. Jos Järvellä on vähänkin vapaata aikaa, hän lähtee kalaan Helsingin ulkopuolelle. 

Työssään Järvi haluaa ajatella isosti ja luoda suuria linjoja, mutta monesti pienet asiat ovat yhtä tärkeitä kokonaisuuden kannalta. 

”Olen aika nysvääjä, ja kaikki jutut pitäisi olla loppuun asti viilattuja ja kokonaisuuteen sopivia.”

Eikä kansainvälistyminen tai isosti breikkaaminen ole enää mikään itseisarvo Järvelle.    

”Muotoiluaikana kansainvälistyminen ja menestyminen tuntuivat olevan monelle päätavoitteita. Oli hienoa saada jollekin suurelle kansainväliselle valmistajalle oma tuote tuotantoon. Mutta nykyisin riittää, jos saan tehdä tätä omilla ehdoilla ja saan tästä elannon.” 

Joka viides ostos Järven verkkokaupassa on ulkomailta, pääosin Saksasta, Japanista ja Yhdysvalloista. Grafiikan ja puulintujen lisäksi valikoimassa on tällä hetkellä puisia tulitikkuaskeja, mutta pientuotteita olisi tarkoitus lisätä mallistoon. Järvi haluaisi laajentaa kuvituksiaan myös tekstiileihin, jotka syntyisivät yhteistyössä suomalaisen valmistajan kanssa. 

Muotoilijana Järvi nauttii kokonaisuuksien tekemisestä, erityisesti messuosastojen ja näyttelyiden suunnittelusta. Haaveena olisikin toteuttaa näyttävä tilataideteos yhteistyössä arkkitehdin kanssa jonain päivänä. Juuri nyt Haltian luontokeskuksessa Espoon Nuuksiossa on nähtävissä Teemu Järven näyttely vielä maaliskuun loppuun asti. Keväämmällä on tulossa myös hyväntekeväisyysprojekti, josta Järvi ei voi vielä kertoa. Ilouutinen sienestäjille on tulevana syksynä ilmestyvä sieniaiheinen postimerkkisarja, johon tussipiirtäjä Järvi on kuvittanut mustan torvisienen. Lisäksi taiteilijan eläinaiheinen kuvitussarja Forest Greetings täydentyy kesän jälkeen uusilla eläin- ja kasviaiheilla sekä tuotteilla. Alennusmyyntejä Järvi ei ole pitänyt verkkokaupassaan, mutta suunnittelee pitävänsä lähiaikoina niin sanotun mökkihöperöpäivän, Cabin fever day, ainoastaan vain yhden päivän ajan. ”Ajatuksella, että taiteilija on ollut liian kauan mökillä, että nyt saa halvalla”, taiteilija visioi.