Arvio

Arviossa katsomme, koskemme ja kokeilemme nystyrät pystyssä miltä muotoilu tuntuu ja toimiiko se.

Kaikki on Ruotsissa suurempaa, kauniimpaa ja parempaa. Koskeeko tämä myös kahvilakulttuuria?

Suomessa kahvikulttuuri on elänyt kukoistustaan viimeiset pari vuotta. Laadukasta kahvia saa jo lukuisista osoitteista ympäri Helsinkiä ja vähitellen myös maakunnista. Kävin länsinaapurin puolella katsomassa, millaista kahvilakulttuuria siellä on tällä hetkellä tarjolla.

Tukholmaan saapuessa yllättyy, kuinka suurelta ja vilkkaalta se tuntuu Helsinkiin verrattuna. Rautatieasemalla on suorastaan metropolimainen tunnelma. Tukholmassa asuu piirun alle miljoona asukasta. Se ei ole valtavan suuri kaupunki, vaikkakin Suur­-Tukholman väkiluku yltää jo yli kahteen miljoonaan. Ja Tukholma kasvaa kohinalla. Taloudella pyyhkii hyvin ja töitä on tarjolla. Tunnelma on myös kertaheitolla kansainvälisempi kuin Helsingissä.

Tukholman ydinkeskustan ottaa kohtalaisen hyvin haltuun kävelemällä. Gamla Stanista Södermalmille kävelee hetkessä eikä muuallekaan ole pitkä matka ja tarvittaessa metrolla pääsee kätevästi. Suuntasin koleana keskiviikkoaamuna Södermalmille tähtäimessäni siellä sijaitseva Drop Coffee, jonka kuuluisaa kahvia olin saanut joskus Helsingissäkin maistaa. Södermalmilla tunnelma on aina hyvin hip ja cool. Kävellessäni ohitin toinen toistaan houkuttelevampia leipomoita ja kahviloita, jotka olivat arkiaamuna pullollaan aamupalaa nauttivia ja eväitä mukaan hakevia tukholmalaisia. Aamiaiskulttuuri kukoistaa täällä, samoin artesaanileipää ja muita herkullisia leipomuksia kauppaavat leipomot näyttävät olevan suosiossa.

Drop Coffee edustaa pelkistettyä kahvilakulttuuria niin sisustuksensa kuin tarjontansakin puolesta. Minä halusin aamupalaa, jota täällä onnekseni tarjoiltiin. Kahvi on kuitenkin täällä pääosassa. Tartuin aamupalatarjoukseen, johon sisältyi raakapuristettua mehua, itseleivottu sämpylä, jogurttia myslillä ja vapaavalintainen kahvi. Pettymyksekseni jouduin ottamaan mehun ja jogurtin itse kylmäkaapista. Mehu oli valmista pullokamaa ja jogurttikin muovipurkkiin pakattuna. Tämä ei mielestäni sopinut paikan henkeen. Olisin toivonut, että aamupalani olisi tuotu pöytään oikeista astioista tarjottuna. Toisaalta kaikki maistui erinomaiselta ja huippulaadukkaalta, varsinkin sämpylä ja cafe latte. Mieleeni tuli heti, että miksi Helsingistä on niin kovin vaikeaa saada itsetehdyn oloisia herkullisia sämpylöitä tai leipiä? Suurin osa kahviloista tyytyy raakapakasteisiin.

Drop Coffeen sisustus oli yksinkertaisen kaunis ja tyylikäs. Puiset tuolit ja pöydät sekä suuret ikkunat houkuttelivat viihtymään pidemmän aikaa läppäriä naputellen. Ja sitä täällä suurimmassa osassa pöytiä tehtiinkin. Luova työläinen voi aloittaa päivänsä vaikka sitten kahvilan pöydässä sähköposteja lukien. Tunnelma oli hyvin rauhallinen. Tila oli tarkoituksella jätetty rosoiseksi. Tämä pelkistyneisyys ei varmasti puhuttele kaikkia ja joidenkin mielestä se saattaa tuntua jopa askeettiselta.

Aamukahvin lisäksi ihminen tarvitsee lisää kahvia päivän mittaan, joten suuntasin museokierroksen päätteeksi Östermalmille. Tekemäni taustatutkimuksen ansiosta tiesin, että täältäkin suunnasta löytyisi useita kehuttuja osoitteita kofeiinivajeen korjaamiseksi. Vaikean valinnan edessä päätin suunnata Snickarbackeniin, jonka kotitekoisista croissanteista olin kuullut vuolaita kehuja. Pienellä sivukadulla sijaitsevan kahvilan löytämiseen tarvitsin jo apua kartasta. Suuret lasiovet johtavat sisälle hämyisään tilaan, jonka katto kohoaa korkealle. Pöydät ovat trendikästä messinkiä, kynttilät palavat ja tunnelma on lämmin ja viihtyisä. Tila on suuri ja jatkuu pitkälle rakennuksen uumeniin. Minä jäin tilan etuosaan, josta pystyin mukavasti tarkkailemaan baristojen työskentelyä ja trendikkäitä tukholmalaisia valitsemassa kahveja ja lisukkeita. Itse tilaan paksun siivun banana breadia, banaanikakkua ja cafe latten, jotka saapuvat pöytääni tuossa tuokossa. Molemmat maistuvat erinomaisilta.

Nopeasta visiitistäni Tukholmassa voin päätellä, että tänne kannattaa suunnata myös kahvilakierrokselle. Toinen toistaan tunnelmallisempia kahviloita löytyy kaikista kaupunginosista, kaipaat sitten minimalistisempaa tai runsaampaa tarjontaa. Tukholman erinomaiset museot suorastaan houkuttelevat yhdistämään kahvilakierroksen museokierrokseen. Erityisesti arvostan vierailemissani kahviloissa tarjonnan kotitekoisuutta. Tiskissä ei ollut raakapakastepullia, vaan
laadukkaista tuotteita, jotka olivat itse tehtyjä ja henkivät paikan tunnelmaa. Kaikki oli myös aseteltu harkitun kauniisti tarjolle. Tästä voitaisiin ottaa Helsingissä oppia. Itse kahvin suhteen en kokenut pettymyksiä, mutta tällä hetkellä Helsingistä saa vähintään yhtä hyvää ja todella
laadukasta kahvia. Pieni lisäpanostus persoonallisuuteen ja kokonaisuuteen ja tukholmalaisilla on hyvä syy tulla kahvituristeiksi Helsinkiin.